Karjalan rannoilta ja kunnailta

Reissuunlähtömietinnän tueksi muutama kuvitelma fiilisteltäväksi siitä, mitä on Laatokan Karjala.

Kesäinen ilta joen rannalla. Sauna on lämmin ja puut humisevat. Täällä on vielä villejä kukkaketoja leinikin lepattaa, perhosten ja kuoriaisten temmeltää. Bio- (ja muutakin diversiteettiä) löytyy.

Karjalan monet kylät ovat suorastaan inspiroivia ja luovan kekseliäitä ilmestyksiä. Aina löytyy jotain uutta. Näiden raitilla käveleskellessä ja ihmisiä jututtaessa tulee väistämättä ajatus, miltähän tuntuisi viettää karjalaiskylässä retriitissä yksi kokonainen kesä. Tai talvi. Koko vuosi?

Valamo. Tunnin laivamatka ja aavat rannat. Valamo ei ole vain luostari. Se on saari. Kaunis ja arvokas luontokohde metsineen, kallioineen ja järviympäristöineen. Kiehtovia ja yllätyksellisiä paikkoja. Unohdetun näköinen hautausmaa, joka ei olekaan unohdettu. "Vanhanpojan polku" - niin kapea, ettei kohtaamatta voi kävellä vastaantulijan ohi! Luostari on äärimmäistä estetiikkaa. Tuoksuja, ääniä, ikoneja, rituaaleja! Mutta Valamo kätkee sisäänsä myös hämmentäviä kontrasteja. Pietarilaisten miljonäärien luksusjahdit, siviilityömiesten asuinparakit, presidentin käyttöön varattu erityinen skiitta, sivuluostari...

 

Autot. Neuvostoliiton suunnitelmatalous oli tässä asiassa tehokas. Jo 70-luvun suomalaisillekin varusmiehille tuttu UAZ-pakettiauto on edelleen tuotannossa. Auton saa tilattua tehtaalta haluamillaan lisävarusteilla. Maastokelpoisuus on taattu. Pietarin autokannan länsimaistuttua ja modernisoiduttua Karjalassa näkee vielä oikeita Volgia, Jaltoja ja Ladoja. Ah, sitä sielukkuutta! Vain mies voi tämän ymmärtää?

Rupattelutuokiot ovat Maijuska-matkoilla luonnollinen osa matkoja. Tarkoitus ei ole sulkeutua omaan suomalaiseen kuplaan ihmettelemään, vaan jutustella paikallisten kanssa. Mikäli oma kielitaito ei riitä, Maijuska-tulkki auttaa. Ja mikäs sen mukavampi paikka jutustella, kuin ruokapöytä. Venäjä on makujen maa, eivätkä karjalaiset maut tee siinä poikkeusta.

Musiikki? Venäläinen kansanmusiikki kaihoisine melodioineen balalaikan tremolohuminan kera vetoaa myös suomalaiseen mieleen. Pistäs lainaten kirjastosta vaikka suomalaisen Shaika Balalaika -kansanmusiikkiryhmän levy "Kevään seitsemäntoista hetkeä". Heleä-ääninen vokalisti yhdistettynä kansansoittimiin ja melankolisiin melodioihin - oivia tulkintoja. Maijuskan musiikkilautakunta suosittelee!

-Maijuskan neuvostoautolautakunnan puheenjohtaja Jarkko-