Karjalan rannoilta ja kunnailta

Reissuunlähtömietinnän tueksi muutama kuvitelma fiilisteltäväksi siitä, mitä on Laatokan Karjala.

Kesäinen ilta joen rannalla. Sauna on lämmin ja puut humisevat. Täällä on vielä villejä kukkaketoja leinikin lepattaa, perhosten ja kuoriaisten temmeltää. Bio- (ja muutakin diversiteettiä) löytyy.

Karjalan monet kylät ovat suorastaan inspiroivia ja luovan kekseliäitä ilmestyksiä. Aina löytyy jotain uutta. Näiden raitilla käveleskellessä ja ihmisiä jututtaessa tulee väistämättä ajatus, miltähän tuntuisi viettää karjalaiskylässä retriitissä yksi kokonainen kesä. Tai talvi. Koko vuosi?

Valamo. Tunnin laivamatka ja aavat rannat. Valamo ei ole vain luostari. Se on saari. Kaunis ja arvokas luontokohde metsineen, kallioineen ja järviympäristöineen. Kiehtovia ja yllätyksellisiä paikkoja. Unohdetun näköinen hautausmaa, joka ei olekaan unohdettu. "Vanhanpojan polku" - niin kapea, ettei kohtaamatta voi kävellä vastaantulijan ohi! Luostari on äärimmäistä estetiikkaa. Tuoksuja, ääniä, ikoneja, rituaaleja! Mutta Valamo kätkee sisäänsä myös hämmentäviä kontrasteja. Pietarilaisten miljonäärien luksusjahdit, siviilityömiesten asuinparakit, presidentin käyttöön varattu erityinen skiitta, sivuluostari...

 

Autot. Neuvostoliiton suunnitelmatalous oli tässä asiassa tehokas. Jo 70-luvun suomalaisillekin varusmiehille tuttu UAZ-pakettiauto on edelleen tuotannossa. Auton saa tilattua tehtaalta haluamillaan lisävarusteilla. Maastokelpoisuus on taattu. Pietarin autokannan länsimaistuttua ja modernisoiduttua Karjalassa näkee vielä oikeita Volgia, Jaltoja ja Ladoja. Ah, sitä sielukkuutta! Vain mies voi tämän ymmärtää?

Rupattelutuokiot ovat Maijuska-matkoilla luonnollinen osa matkoja. Tarkoitus ei ole sulkeutua omaan suomalaiseen kuplaan ihmettelemään, vaan jutustella paikallisten kanssa. Mikäli oma kielitaito ei riitä, Maijuska-tulkki auttaa. Ja mikäs sen mukavampi paikka jutustella, kuin ruokapöytä. Venäjä on makujen maa, eivätkä karjalaiset maut tee siinä poikkeusta.

Musiikki? Venäläinen kansanmusiikki kaihoisine melodioineen balalaikan tremolohuminan kera vetoaa myös suomalaiseen mieleen. Pistäs lainaten kirjastosta vaikka suomalaisen Shaika Balalaika -kansanmusiikkiryhmän levy "Kevään seitsemäntoista hetkeä". Heleä-ääninen vokalisti yhdistettynä kansansoittimiin ja melankolisiin melodioihin - oivia tulkintoja. Maijuskan musiikkilautakunta suosittelee!

-Maijuskan neuvostoautolautakunnan puheenjohtaja Jarkko-

Jarkon borssiprojekti - Maijuskan keittolautakunta testaa

Pietarista palattuani jäin miettimään venäläisiä keittoja. Ne sitten ovat loistavaa evästä monivivahteisine makuineen ja suolaisine liemineen! Ajattelin ryhtyä suoraan toimeen ja tekaista venäläisen sopan kotiväen kummasteltavaksi ja lusikoitavaksi.

Borssikeitto tuntui luonnolliselta valinnalta ikonisen maineensa vuoksi, mutta omalla kohdallani juuri borssin ensimaistiaisiin liittyy myös pieni muisto. Kerronpa sen tässä.

Eräänä koulupäivänä ala-asteella koulussamme oli ruokana borssikeittoa. Lapsen mielikuvituksella ja autoista kiinnostuneena kuulin ja luulin sen tietysti Porschekeitoksi!

Punaisen urheiluautokeiton jälkeen kokemukseni tuosta ruuasta oli vähintäänkin hämmentävä. Maistoin toki lusikallisen, mutten kerta kaikkiaan voinut käsittää mistä tässä ruuassa oli kyse. Syömättä jäi Porschekeitto, joka näytti kummalliselta ja jonka nimi oli vielä kummallisempi. Vielä vuosienkin jälkeen muistelin kummissani tuota käsityskykyni ulkopuolelle jäänyttä ruokatuntia.

Jos sanavarastooni olisi lapsena kuulunut sana absurdi, olisin varmasti luonnehtinut ruokailukokemusta juuri sellaiseksi.

Meni 20 vuotta, kun seuraavan kerran minulle tarjoiltiin borssia. Se olikin sitten Venäjällä, ja silloin ymmärsin mistä tässä ruuassa on kyse. Ja mistä olisi pitänyt olla. (Vinkki keittolan tädeille: Jos laitatte ruokalistalle lapsille entuudestaan outoja ruokia, kertokaa että ruoka on esim. venäläistä tai italialaista ruokaa, ja että tuossa maassa koululaiset syövät sitä ihan normaalisti. Auttaa hahmottamaan maailmaa paremmin! t. Maijuskan kulttuurilautakunta.)

Nyt muutaman päivän takaisen Pietari-viikonlopun jälkeen päätin kokeilla, miten pietarilainen borssi onnistuu kotona. Löysin parhaalta vaikuttavan reseptin Kotikokki-sivustolta.

Tämän reseptin on kirjoittanut Pietarista kotoisin oleva KatjaEkaterina. Kun valmistusajaksi mainitaan 2-3 tuntia ja reseptin kirjoittaja on natiivi venäläinen, täytyy kyseessä olla aito ja oikea herkku!

Valmistusrupeama oli sangen monivaiheinen. Ensin paloiteltiin liha ja keitettiin se kattilassa. Vaahtoa kuorittiin. Puolentoista tunnin kuluttua liha sai seuraa suikaloiduista kaaleista. Ja taas keiteltiin. Hämmentävä kokemus tämäkin - tällä kertaa ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Soppakattilan eläessä omaa pihisevän puhisevaa elämäänsä lieden nurkalla pilkoin ja raastoin sipulia, porkkanaa ja punajuurta, ja kuullotin niitä pannulla KatjaEkaterinan ohjeen mukaisesti. Kattilaa ja astiaa alkoi kertymään yksi jos toinenkin.

Noudattaessani KatjaEkaterinan havainnollista ohjetta vaihe vaiheelta tuoksu sen kuin parani hetki hetkeltä. Soppasession loppuvaiheessa ulko-ovi kävi isompien lasten palattua koulusta. "Mikä ihana täällä tuoksuu!" kuului huuto eteisestä.

Lopulta nälkäinen katras kokoontui pöydän ympärille ja nostelin soppakauhalla keittoa lautasille. Piitkiä kaalisuikaleita. Lihaa. Lientä. Päälle smetanaa tietty. Kevätsipuliakin vähän römpsäyttelihe.

Sitten se arvion tulos:

"Tää on pahhaa!" Sanoi 4-vuotias poika kahteen eri otteeseen. Söi kuitenkin hyvällä halulla, ja otti vielä lisääkin!

"Mikä ihana täällä tuoksuu!" vaihtui muotoon "Onko pakko syödä vielä?", 8-vuotias tyttö.

Aikuisten makuun soppa maistui erinomaisen hyvin. Tässä on juuri sitä samaa venäläistä konsistenssia ja atmosfääriä mitä vaikkapa ravintola 1913:n ja Sovjetskoje kafe Kvartirkan sopassa! 

~ Maijuska suosittelee ~

Kiitos KatjaEkaterina! Läpäisit reseptilläsi Maijuskan soppatestin erinomaisilla arvosanoilla. Oтлично, очень вкуснo!

Kuulin sattumalta samana iltana, että borssi on naapurin pikkutytön lempiruoka. Koska se on pinkkiä keittoa! Totta kai sitä vietiin sitten vähän naapuriinkin.

Mikäli olet kiinnostunut venäläisestä keittiöstä, hyppää Maijuskan mukaan matkaan. Me viemme ja tutustutamme sinut pietarilaisiin ja karjalaisiin ruokapöytiin ja keittiöihin - niin ravintoloissa kuin kodeissakin!

-Maijuskan soppavastaava Jarkko-